Kylmyys
piiskaa kasvojani
tunnottomaksi
tunkeutuu sisääni
raastaen terällään
sen rikkinäisemmäksi
kuin se on koskaan ollut
kiduttaen
tappaen
sisältä päin.

Tartut käteeni
sen tunnen
mutta en tunne sitä
kuinka painat
huulesi
omilleni
ja kuiskaat
"Kaikki on hyvin"



tuntuu jotenki pahalta lukia tää.....

Jos sanoisin että kaikki on hyvin, uskoisitko?
Jos sanoisin että olen yksin, tulisitko seuraksi?
Jos sanoisin että välitän, välittäisitkö?
Jos sanoisin että kaipaan, kaipaisitko minua?
Jos sanoisin että olet kaunis, vastaisitko samoin minulle?
Jos sanoisin että olet yksi tärkeimmistä, olisinko sinulle?
Jos sanoisin että ”älä päästä koskaan irti”, päästäisitkö irti koskaan?
Jos sanoisin että rakastan, rakastaisitko minua samoin kuin rakastaisin sinua? <3<3<3

Uh! 22pv tiiättekö mihin? itsariiiiiih! oujeah, en oikei kässää miks oon siit nii ilonen ja näi, mut varmaa siks koska pääsen pois kaikesta! mun ei tarvii huolehtia enää tasa mistää! pååsen pois! oon oottanu tätä jo pari viikkoo, ja sen verra siihe suunnillee viel on 8))))) Oon aiva intona. Oon muutenki aktiivisempi koska haluun tehä juttuja ku viel voin. 24pv jälkee en voi ennää tehä mitää. saan vaan olla. en aio enää välittää mistää mitä mulle sanotaa, annan olla koska en halua et "meen pois" ku oon riidois. haluan sopia kaiken ennen lähtöä. jos joku nyt tunnistaa ittensä tästä mun tutuksi, toivon ettet kerro kellekkää, KIITOSSS <3. oli se sitte kukavaan joka tätä lukkee. kirjotan viel sillon tänne, mut en poista tätä käyttäjää nii saatte lukkee mun elämän ongelmist viel ;DDD kirjotan sillo ehkä vähä jottai pidempää juttua sitte, kiitän kaikkii yms....

sry ku oon tälläne. en kelpaa ennää kellekkää. kaikki alkaa heti nipottaa pikkujuttuist mulle. en jaksaaaa sitä. itsarin voisin tehä vaik heti, mut haluun kunnioittaa mun päätöstä et millo sen teen. oon miettiny sen jo valmiiks ja en muuta ennää sitä. nytku mietin sitä et 24.1 jätän tän maailman iha oikeesti...en oikei ossaa kuvitella sitä, mut on pakko koska nii tullee käymää. en muuta ennää sitä. mietin sitä 2 viikkoo et millo, mis, monelt ja enne kaikkea miks. en oikei ennää ossaa tulkita omia ajatuksiani. siis en iha oikeesti. en enää ymmärrä ees itteäni. tää on mulle tosi vaikeeta ja viel se ku kukaa ei varmasti joudu kokemaa mittää samanlaista ku mä. oon varma siit. mun elämä on nii hirveetä kidutusta et viel jos tullee jottai ongelmia, nii en tiiä mitä teen itelleni. oon jostai lukenu jostai "jalkaviiltelystä", mut en oo kokkeillu. en usko et ees auttais. yritän vakkuutta itelleni et osaan ja pärjäisin jo omilla, mut en oikeesti. oon vasta pentu ja en pärjäis itekseen. se on pakko myöntää koska se on tosi asia. niin se vaan on. oon tyhmä ku saapas, eli suunnillee näi et ostakko mulle aivot, tai et taisin olla saunas ku järkeä jaettii... elikkäs hurrey mullekki sitte vaa. arvatkaapa kui ilosin merkei alotin uuevuode? no viiltelemällä tottakai! ranteet auki vaa, ei siin muut. kaikkie mielest emot on säälitävii, ja viel säälittävämpii on angstarit. eli oon 120% säälittävä, tulkitsisin sen näi....

En oikei nyt keksi mittää mistä kirjottaa. On tyhjä olo. En oikei tiiä nyt mistää mittää ja enkä ehkä haluiskaa. Siis en ossaa oikei tehä nyt mittää. Istun vaan ja ihmettelen. En mittää muut. Välillä soi aina KoRn Coming Undone, mut sitäkää en kyl jaksa loputtommii. Meijä ois porukalla (ku mutki kerranki kutsuttii) pitäny mennä ampumaa raketteja, mut ei ! Vittu saatana ku yks ei tuu, nii loputkaa ei sitte tuu ! kaikesta pittää tehä taas nii vaikiaa.  Muutenki o ollu jo nii tarpeeks huono päivä et ei enempää. Eka loheks kynsi, ja loheksi sellane palane et sattu aiva vitusti. Ja sitte viel tämä. Me ei mennäkkää sinne kaua suunniteltuu juttuu. Nyt on nii outo olo et ei vittu perkele saatana helvetti...................