sry ku oon tälläne. en kelpaa ennää kellekkää. kaikki alkaa heti nipottaa pikkujuttuist mulle. en jaksaaaa sitä. itsarin voisin tehä vaik heti, mut haluun kunnioittaa mun päätöstä et millo sen teen. oon miettiny sen jo valmiiks ja en muuta ennää sitä. nytku mietin sitä et 24.1 jätän tän maailman iha oikeesti...en oikei ossaa kuvitella sitä, mut on pakko koska nii tullee käymää. en muuta ennää sitä. mietin sitä 2 viikkoo et millo, mis, monelt ja enne kaikkea miks. en oikei ennää ossaa tulkita omia ajatuksiani. siis en iha oikeesti. en enää ymmärrä ees itteäni. tää on mulle tosi vaikeeta ja viel se ku kukaa ei varmasti joudu kokemaa mittää samanlaista ku mä. oon varma siit. mun elämä on nii hirveetä kidutusta et viel jos tullee jottai ongelmia, nii en tiiä mitä teen itelleni. oon jostai lukenu jostai "jalkaviiltelystä", mut en oo kokkeillu. en usko et ees auttais. yritän vakkuutta itelleni et osaan ja pärjäisin jo omilla, mut en oikeesti. oon vasta pentu ja en pärjäis itekseen. se on pakko myöntää koska se on tosi asia. niin se vaan on. oon tyhmä ku saapas, eli suunnillee näi et ostakko mulle aivot, tai et taisin olla saunas ku järkeä jaettii... elikkäs hurrey mullekki sitte vaa. arvatkaapa kui ilosin merkei alotin uuevuode? no viiltelemällä tottakai! ranteet auki vaa, ei siin muut. kaikkie mielest emot on säälitävii, ja viel säälittävämpii on angstarit. eli oon 120% säälittävä, tulkitsisin sen näi....